Päivitykset

4.4.2019
Kasvattajat
Pentuvälitys


20.9.2019
Pentueita suunnitteilla
Pentuvälitys

9.2.2019
Pentuvälitys,
Sijoituskotia Etsitään,
Siitosurokset

19.1.2019
Koko sivuston sisältö tarkastettu ja päivitetty.

29.10.2018
Pentulista
Aikuisia etsii kotia
Siitosurokset

27.7.2018
Pentulista
Kasvattajalista

Yhteistyössä 2019:

Suomen Kissaliitto

Movet

Orimail jutut ja kuvat voi lähettää osoitteeseen pike@pikekokkonen.com

Sivuston ylläpito:
Leena Varinen
leena@jalecats.net

Kasvatuksen tukena terveystestit Hyvän tavanmukaista on selvittää mahdollisimman pitkälle oman jalostuskissan terveydellistä sukutaustaa ja tehdä kasvatustavoitteet niiden mukaisesti. Kasvatukseen ei saa käyttää synnynnäisesti viallista kissaa jolla on esimerkiksi napatyrä.VAkiintuneeksi käytännöksi on muodostunut, että kasvatukseen käytettävät kissat testataan seuraavista taudeista.
 - FelV - Kissan leukemiavirus
 - Fiv - Kissan immuunikatovirus
 - Microsporum canis - Kissojen ja koirien yleisin sieni-infektio
 - PRA - Etenevä verkkokalvon rappeumasairaus

Rotukissalta testataan yleensä myös veriryhmä. Erityisesti kissalat joissa on paljon vaihtelua kissapopulaatiossa, näyttelyitä tai  pentueita tulisi testata säännöllisesti tarttuvien tautien varalta. Hyväntavan mukaista on osoittaa testitulokset toiselle osapuolelle ennen astutusta. 

Kissaleukoosi (FeLV) 
Aiheuttajana kissan leukemiavirus tarttuu yksilöstä toiseen lähinnä syljen välityksellä, mutta myös muut eritteet (virtsa, uloste, kyynelneste) sisältävät virusta. Leviää myös maidon välityksellä emolta pennuille sekä istukan välityksellä syntymättömiin pentuihin.

Leukoosivirus ei ole pitkäkestoinen vaan ihanteellisissakin olosuhteissa sen tartuttamiskyky on vain joitakin tunteja. Tartunnan saaneista kissoista osa jää pysyviksi kantajiksi. Suurin osa kykenee parantumaan tartunnasta mutta ennen paranemistaan erittävät virusta. Leukoosi aiheuttaa kasvaimia sekä altistaa toissijaisille tulehduksille (krooniset suu- ja hengitystietulehdukset).

Hoitoa leukoosipositiiviselle tai kantajakissalle ei ole. Ennaltaehkäisyssä tärkeää on kissojen testaus ja positiivisten kissojen eristys. Leukoosivirus määritetään verikokeella. Siitoskissat tulisi testata kissaliiton suositusten mukaisesti. Leukoosirokote estää taudin puhkeamisen rokotetussa kissassa, mutta rokotettukin kissa erittää virusta lyhyenä ajanjaksona ennen taudin torjumista. Leukoosirokote ei kuulu kissan perusrokotuksiin.

KISSAN IMMUUNIKATO eli FIV
Immuunikadon aiheuttaja on kissan immuunikatovirus, FIV. Immuunikatotartunta siirtyy pääasiassa sylki-verikontaktina esimerkiksi kissojen tappelun yhteydessä. FIV tarttuu huonosti ruoka-astioiden, hiekka-astioiden tai muiden kautta ja FIV ei tartu ihmisiin. Yleisimmin FIV-tartunta on ulkona vapaana kulkevilla kissoilla.

Tartunnassa on kolme eri vaihetta: akuutti, oireeton kantaja ja krooninen vaihe. Akuutissa vaiheessa oireet ovat yleensä lieviä ja ilmestyvät 1-2 kuukauden kuluttua tartunnasta. Oireina on muun muassa sahaava kuume ja imusolmukkeiden suurentuminen.  Oireet voivat kestää viikosta kuukausiin ja häviävät itsekseen. Tämän jälkeen alkaa oireeton vaihe, joka voi kestää vuosia.

Kolmanteen vaiheeseen siirtyy osa kissoista ja kissa sairastuu erilaisiin tulehduksiin, kuten muun muassa hengitysteiden ja suun tulehdukset, krooninen ripuli, laihtuminen, ihotulehduksia ja silmän sidekalvon tulehduksia. Tämä vaihe kestää 6kk-3v ja tähän ei ole hoitoa.Immuunikadon pystyy toteamaan verinäytteestä josta määritetään vasta-aineita, nämä ilmaantuvat 2-4 viikon kuluttua tartunnasta ja vasta-aineet näkyvät testissä kissan kuolemaan asti. Rokotetta tähän ei ole.

IHON SIENI-INFEKTIOT
Yleisin kissojen sieni-infektio on MICROSPORUM CANIS (98% infektioista). Loput kissoilla esiintyvistä harvinaisemmista sieni-infektioista on Microsporum gypseum sekä s Trichophyton mentagrophyte.

Kissojen sieni-infektiot eli dermatofytoosit voivat tarttua myös ihmiseen ja yleensä ihmisen sieni-infektiot ovat peräisin kissasta. Tartunnan saa yleensä suorasta kontaktista toiseen kissaan taikka sienen saastuttamasta ympäristöstä (myös turkinhoitovälineet).

Terve iho erittää sienen kasvua estävää talia ja infektio alkaakin yleensä vaurioituneelta iholta. Riski paikkoja saada infektio on kissanäyttelyt, hoitolat, eläinsairaalat. Sienten itiöt voivat säilyä huoneenlämmössä yli vuoden ajan

Infektion puhkeamista edesauttavat nuoruus, stressi, immunologiset sairaudet. Oireina on eriasteisia kutinoita, mutta sairastuneet ihoalueet voivat olla kutiamattomiakin. Turkissa voidaan nähdä läiskittäistä karvattomuutta, katkenneita karvoja, punoitusta sekä pyöreitä reunoiltaan punottavia alueita sekä leuan aknea. Ihomuutokset ovat usein pään alueella.Infektio voi olla täysin oireeton ja kissa voi silti kantaa tartuntaa monen kuukauden ajan. Paras tapa varmistaa diagnoosi on ottaa siitä sieniviljely.

Viljelyä varten kerätään karvaa eri puolilta kissaa, varsinkin pään alue, vatsa ja kainalot. Karvat kerätään esimerkiksi puhtaalla hammasharjalla. Sieni-infektion hoito on pitkä ja hankala prosessi. Kissaa hoidetaan paikallishoidolla sekä suun kautta annettavalla lääkkeellä. Jos kissallasi todetaan infektio, kaikki ulkopuolinen toiminta (näyttelyt, kasvatus) tulee laittaa katkolle ja välttää vierailijoita kodissa. Jotta voit aloittaa kasvatus/näyttelytoiminnan kissalan pitää olla sienivapaa ennen sitä.

Infektion puhdistamistoimenpiteitä on kaikkien tekstiilien, niin kissojen, että myös ihmisten käytössä olevien, sekä kissan tarvikkeiden erittäin tarkka pesu taikka hävitys. Pintojen desinfiointi, kaikki tarvitsee käydä läpi jotta itiöitä jäisi mahdollisimman vähän tavaroihin.
Ympäristön desinfiointi pitää toistaa kuukausittain kunnes koti on todettu sieniviljelyllä negatiiviseksi infektiosta. Desinfiointiaineita jotka käyvät tähän ovat Virkon S, kloriittipohjaiset desinfektiontiaineet, enilkonatsoli Sieni testi on hyvä testata vuosittain kissalassa. Myös suositeltavaa olisi myös uudet kissat pitää karanteenissa kunnes on sieniviljely todettu negatiiviseksi.

PRA- 
Etenevä verkkokalvon rappeuma
PRA on lyhenne sanoista progressive retinal atrophy, eli suomennettuna etenevä verkkokalvon rappeuma. Kuten jo nimestä voidaan päätellä, kyseessä on etenevä rappeumasairaus, eli vastasyntyneessä eläimessä ei ole sairauden aiheuttamia muutoksia, vaan muutokset kehittyvät eläimen elämän aikana. PRA johtaa aina lopulta eläimen täydelliseen sokeutumiseen.PRA eli verkkokalvon rappeuma johtuu yhden geenin, CEP290 virheestä. Geenivirhettä kutsutaan nimellä rdAc.

Sairaus periytyy peittyvästi, eli kissan on saatava virheellinen geeni sekä emoltaan että isältään sairastuakseen. Vain yhtä virheellistä geeniä kantavat kissat eivät sairastu, mutta ne periyttävät geenivirhettä puolelle jälkeläisistään. Nykyisten geenitestien avulla voidaan testata, mitkä kissat kantavat verkkokalvon rappeuman geenivirhettä. Nykyisten kasvatussääntöjen mukaan siitokseen käytettävä kissa tulee testata ennen ensimmäistä astutusta ja testauksesta täytyy olla eläinlääkärin todistus.