Kasvatuksen tukena terveystestit
Roduillamme ei ole tällä hetkellä erikseen määriteltyjä
terveystestejä.
Hyvän tavanmukaista on kuitenkin selvittää mahdollisimman
pitkälle oman jalostuskissan terveydellistä sukutaustaa ja tehdä
kasvatustavoitteet niiden mukaisesti.
Kasvatukseen ei saa käyttää synnynnäisesti viallista kissaa jolla on
esimerkiksi napatyrä.
Vakiintuneiksi käytännöiksi on myös muodostunut se että
kasvatukseen käytettävä kissa testataan veriteitse ja sukupuoliteitse tarttuvia
yleensä monikissatalouksissa leviäviä sairauksia kuten FelV-Fiv ja sieni varten
. Rotukissalta testataan yleensä myös veriryhmä. Roduissamme esiintyvä PRA
lukeutuu myös suositusten mukaisesti testattavaksi. Erityisesti kissalat joissa
on paljon vaihtelua kissapopulaatiossa , näyttelyitä tai pentueita tulisi testata säännöllisesti. Hyvä
käytänne on otattaa uroskissalta siitostestit ainakin kerran vuodessa ja
naaraalta ennen jokaista astutusta.
Hyväntavan mukaista on osoittaa testitulokset toiselle osapuolelle ennen
astutusta.
Kissaleukoosi (FeLV)
Aiheuttajana kissan leukemiavirus. Tarttuu yksilöstä toiseen lähinnä syljen välityksellä mutta myös muut eritteet
(virtsa, uloste, kyynelneste) sisältävät virusta. Leviää myös maidon välityksellä emolta pennuille sekä istukan
välityksellä syntymättömiin pentuihin.
Leukoosivirus ei ole pitkäkestoinen vaan ihanteellisissakin olosuhteissa sen tartuttamiskyky on vain joitakin
tunteja. Tartunnan saaneista kissoista osa jää pysyviksi kantajiksi. Suurin osa kykenee parantumaan
tartunnasta mutta ennen paranemistaan erittävät virusta.
Leukoosi aiheuttaa kasvaimia sekä altistaa toissijaisille tulehduksille (krooniset suu- ja hengitystietulehdukset).
Hoitoa leukoosipositiiviselle tai kantajakissalle ei ole.
Ennaltaehkäisyssä tärkeää on kissojen testaus ja positiivisten kissojen eristys. Leukoosivirus määritetään
verikokeella. Siitoskissat tulisi testata kissaliiton suositusten mukaisesti. Leukoosirokote estää taudin
puhkeamisen rokotetussa kissassa, mutta rokotettukin kissa erittää virusta lyhyenä ajanjaksona ennen taudin
torjumista. Leukoosirokote ei kuulu kissan perusrokotuksiin.
KISSAN IMMUUNIKATO eli FIV
Immuunikadon aiheuttaja on kissan immuunikatovirus, FIV.
Immuunikatotartunta siirtyy pääasiassa sylki-verikontaktina esimerkiksi
kissojen tappelun yhteydessä. FIV tarttuu huonosti ruoka-astioiden,
hiekka-astioiden tai muiden kautta. Ja FIV ei tartu ihmisiin. Yleisimmin
FIV-tartunta on ulkona vapaana kulkevilla kissoilla.
Tartunnassa on kolme eri vaihetta: akuutti, oireeton kantaja
ja krooninen vaihe. Akuutissa vaiheessa oireet ovat yleensä lieviä ja
ilmestyvät 1-2 kuukauden kuluttua tartunnasta. Oireina on muun muassa sahaava
kuume ja imusolmukkeiden suurentuminen. Oireet voivat kestää viikosta kuukausiin ja
häviävät itsekseen.
Tämän jälkeen alkaa oireeton vaihe, joka voi kestää vuosia. Kolmanteen
vaiheeseen siirtyy osa kissoista ja kissa sairastuu erilaisiin tulehduksiin,
kuten muun muassa hengitysteiden ja suun tulehdukset, krooninen ripuli,
laihtuminen, ihotulehduksia ja silmän sidekalvon tulehduksia. Tämä vaihe kestää
6kk-3v ja tähän ei ole hoitoa.
Immuunikadon pystyy toteamaan verinäytteestä josta määritetään
vasta-aineita, nämä ilmaantuvat 2-4 viikon kuluttua tartunnasta ja vasta-aineet
näkyvät testissä kissan kuolemaan asti.
Rokotetta tähän ei ole.
IHOSIENI-INFEKTIOT
Yleisin kissojen sieni-infektio on MICROSPORUM CANIS (98%
infektioista). Loput kissoilla esiintyvistä harvinaisemmista sieni-infektioista
on Microsporum gypseum sekä s Trichophyton mentagrophyte.
Kissojen sieni-infektiot eli dermatofytoosit voivat tarttua
myös ihmiseen ja yleensä ihmisen sieni-infektiot ovat peräisin kissasta.
Tartunnan saa yleensä suorasta kontaktista toiseen kissaan
taikka sienen saastuttamasta ympäristöstä (myös turkinhoitovälineet). Terve iho
erittää sienen kasvua estävää talia ja infektio alkaakin yleensä
vaurioituneelta iholta. Riski paikkoja saada infektio on kissanäyttelyt,
hoitolat, eläinsairaalat.
Sienten itiöt voivat säilyä huoneenlämmössä yli vuoden ajan.
Infektion puhkeamista edesauttavat nuoruus, stressi,
immunologiset sairaudet. Oireina on eriasteisia kutinoita, mutta sairastuneet
ihoalueet voivat olla kutiamattomiakin. Turkissa voidaan nähdä läiskittäistä
karvattomuutta, katkenneita karvoja, punoitusta sekä pyöreitä reunoiltaan
punottavia alueita sekä leuan aknea. Ihomuutokset ovat usein pään alueella.
Infektio voi olla täysin oireeton ja kissa voi silti kantaa
tartuntaa monen kuukauden ajan. Paras tapa varmistaa diagnoosi on ottaa siitä
sieniviljely. Viljelyä varten kerätään karvaa eri puolilta kissaa, varsinkin
pään alue, vatsa ja kainalot. Karvat kerätään esimerkiksi puhtaalla
hammasharjalla.
Sieni-infektion hoito on pitkä ja hankala prosessi. Kissaa
hoidetaan paikallishoidolla sekä suun kautta annettavalla lääkkeellä. Jos
kissallasi todetaan infektio, kaikki ulkopuolinen toiminta (näyttelyt,
kasvatus) tulee laittaa katkolle ja välttää vierailijoita kodissa. Jotta voit
aloittaa kasvatus/näyttelytoiminnan kissalan pitää olla sienivapaa ennen sitä.
Infektion puhdistamistoimenpiteitä on kaikkien tekstiilien
niin kissojen, että myös ihmisten käytössä olevien, sekä kissan tarvikkeiden
erittäin tarkka pesu taikka hävitys. Pintojen desinfiointi, kaikki tarvitsee
käydä läpi jotta itiöitä jäisi mahdollisimman vähän tavaroihin.
Ympäristön desinfiointi pitää toistaa kuukausittain kunnes koti on todettu
sieniviljelyllä negatiiviseksi infektiosta. Desinfiointiaineita jotka käyvät
tähän ovat Virkon S, kloriittipohjaiset desinfektiontiaineet, enilkonatsoli
Sieni testi on hyvä testata vuosittain kissalassa. Myös
suositeltavaa olisi myös uudet kissat pitää karanteenissa kunnes on
sieniviljely todettu negatiiviseksi.
PRA-LYHYESTI
PRA
on lyhenne sanoista progressive retinal atrophy, eli suomennettuna etenevä
verkkokalvon rappeuma. Kuten jo nimestä voidaan päätellä, kyseessä on etenevä
rappeumasairaus, eli vastasyntyneessä eläimessä ei ole sairauden aiheuttamia
muutoksia, vaan muutokset kehittyvät eläimen elämän aikana. PRA johtaa aina
lopulta eläimen täydelliseen sokeutumiseen.
PRA
eli verkkokalvon rappeuma johtuu yhden geenin, CEP290 virheestä. Geenivirhettä
kutsutaan nimellä rdAc. Sairaus periytyy peittyvästi, eli kissan on saatava
virheellinen geeni sekä emoltaan että isältään sairastuakseen. Vain yhtä
virheellistä geeniä kantavat kissat eivät sairastu, mutta ne periyttävät
geenivirhettä puolelle jälkeläisistään.
Nykyisten geenitestien
avulla voidaan testata, mitkä kissat kantavat verkkokalvon rappeuman
geenivirhettä. Testaus voidaan tehdä kissan missä iässä tahansa.
Näinollen rdAc-kantaja
tai positiivisen testituloksen saanutta kissaa suositellaan astutettavaksi vain
negatiivisen testituloksen saaneen kissan kanssa.